Monday, February 25, 2013

Little something

I asked Roger the pastor if there was anything what could be done for these families right now. As a man of action, he told me that the school starts on Monday and they need to buy their kids a whole lot of stuff for it; uniforms, shoes, socks, backpacks, books etc.


Don't worry, none of this came out of your money. These were on me. It wasn't much but I'll tell you, for them it was another Christmas.


Thanks to lady in the store, she gave us 10% discount and digital watches (real Chinese-made also!) after hearing whom all of it was for.


It seriously felt like the Christmas. After getting their own backpack with the clothes in it, they proudly ran to their mother to show what they got. Not until this had I seen Melania laugh. Now she did.

Man, Joshua was ticklish. And the amounf of dirt in his feet. Like a beach.

Dad, Nicolas, was there too. He told that this was a blessing which he quite doesn't understand.


Manuel checks his new watch to tell me what time it is in Finland.

The last year he hardly was able to buy everything needed. This year he didn't have any savings and was struggling how to get any of this stuff to even one of his kids. I had no clue of this.

Overview of their homes. Thanks to Jeroen for the pics!

They thanked me and allowed me to pray for them. What an honor. In change, they blessed me. Awesome.


Once again, I learned a lot of Spanish that day trying to adjust their watches (for some reason, they really didn't work that well). The most important phrase I used that evening wasn't about a clock, though. It was:


”No de mi. De Jesús.”

Bless!

- Juho

PS. Here is a picture of Manuel playing Tarzan.

12 comments:

  1. Voi Juho <3

    Niin oikein. Niin oikein. Et vois mihinkhään paremphaan noita rahoja käyttää.

    "Not until this had I seen Melania laugh. Now she did."

    :') <3

    Maailman parasta lukea, miten Jeesuksen valo loistaa omasta veljestä toisella puolelle maapalloa ja siunaa niitä ihmisiä siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitä rahoja? Siis omiani? Tämä selvennys siis, että en käyttäny Food Projecthiin lahjotettuja rahoja tähän!

      Anyhow, muchos gracias, hermana <3 (Thanks a lot, sis!). Ja vaikken luekhaan misthään, ni tiän ja ennen kaikkea uskon, että sie loistat sillä toisela puolen!

      Delete
  2. Joo kyllä mie sen tajusin :)

    <3

    ReplyDelete
  3. Hups, tuo kommentti on siis multa, eikä Ainolta :D

    ReplyDelete
  4. Mahtavaa Juho! Keep up the good work! Otsolta ja Jenniltä kuulinkin, että olit lähdössä jännittäviin hommiin. Loistavia kuvia ja muutenkin visuaalisesti iskevä blogi. Hyvin teet, kun keräät kannatusta projektille täältä pohjolan väeltä. Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua!

    t. Minna Fiskaali

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei kiitos, Minna! Kiitollista on kans kuinka Pohjolan väki on lähteny mukhaan, ei voi ku Iskää kiittää. Mie piän Hänen lipun korkeala täälä, piä sie sielä!

      Delete
  5. Kyynelkanavat sai taas vähän reeniä.

    Sie kirjotat niin uskomattoman kauhniisti ja rakastun Manuelhiin kokoajan vain enemmän. Ja tiän, että toistelen tätä kokoajan, mutta sie olet niin onnellinen. Oikeasti. Jumala vuodattaa sinhuun niin upealla tavalla rakkautta, että olet ihan ylitsevuotava malja jo, joka koskettaa ja rakastaa jokasta vastaantulijaa (ja lukijaa!).

    ReplyDelete
  6. Voi että, mitä kuvia ja tekstiä! Tästä huokuu ihan mieletön rakkaus <3 ja voi ihana pieni Manuel!!

    Siunausta sulle!

    ReplyDelete
  7. Wau. Oot Juho kyllä melkonen Jumalan soturi. Ei ihme, että sun siskot on pakahtua ylpeydestä, kun mäkin meinaan! Tulee niin hyvä mieli. Keep it going ja Jumala olkoon mitä väkevimmin sun kanssas sun jokaisessa sanassa ja teossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jälleen kerran, kiitos Anni rohkasusta, kelpaa jatkaa ja luottaa! Iha punastun ja pakahun itekki täälä :D

      Delete

Tell, ask, say!